Tiedotus

Uutiset ja tiedotteet 2005

Tilintarkastaja ja yhteiskuntavastuu

1.3.2005

Ossi A. Saarinen

Tilintarkastus-Revision 1/2005

Viimeisen parin vuoden aikana on eri tahoilla kuulutettu yritysjohdolta, tilinpäätösten laatijoilta ja tilintarkastajilta läpinäkyvyyttä, yhteiskuntavastuuta ja luotettavuutta. Viimeisin näistä lienee presidentti Bushin virkaanastujaistilaisuudessa esitetty rukous mm. oikeiden tilinpäätösten puolesta.

Tilintarkastuksen kannalta tärkeä elementti onkin luotettavuus. Ammattikuntamme on sekä koti- että ulkomailla tehnyt hatunnoston ansainnutta työtä yleisen luottamuksen palauttamiseksi. Voimme ilolla noteerata esimerkiksi erään suomalaisen tilintarkastusyhteisön askeleen lisääntyvään läpinäkyvyyteen, kun se julkisti tilinpäätöksensä yleisölle. Tilintarkastusalan tekemiset ovatkin Suomessa monessa suhteessa varsin edistyksellisiä. Laadunvalvontamme kestää selkeästi kansainvälisen vertailun koko tilintarkastajakunnan osalta. Myös tilintarkastajien jatkokoulutus on tehokasta ja käytännönläheistä olematta liian akateemista. Tästä ovat huolehtineet omilla projekteillaan molemmat tilintarkastajayhdistykset. Asiakas saa tilintarkastustuotteen ostaessaan rahalleen kunnon vastineen.

Tilintarkastajat ovat siis ottaneet haasteen vastaan luotettavuuden ja läpinäkyvyyden osalta. Entä sitten muut osapuolet? Tänä keväänä viimeistellään eduskunnan käsiteltäväksi tilintarkastuslakia ja osakeyhtiölakia. Lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö valmistelee tilintarkastajien hyväksymissäädöksiä. Myös asunto-osakeyhtiölain suhteen on odotettavissa uudistuksia. Ympäristö muuttuu koko ajan ja vieläpä kiihtyvällä vauhdilla.

Useat elinkeinoelämän tahot ovat tuoneet esiin huolestuneisuutensa siitä, että tilintarkastuslakityöryhmän mietinnössä osa yrityksistä ehdotettiin rajattavaksi tilintarkastusvelvoitteen ulkopuolelle. Nämä yritykset ovat suurelta osin Suomen Yrittäjien jäsenyrityksiä, ja juuri heidän edustajansa jätti esityksestä eriävän mielipiteen. Sen mukaan kaikki osakeyhtiöt tulisi tilintarkastaa, koska muutoin kilpailu vääristyisi ja harmaa talous lisääntyisi. Myöskään pk- yrittäjät eivät aina itse hallitse kirjanpitoa ja tilinpäätösten laatimista eikä verotusta. Ammattilainen voi opastaa virheiden välttämisessä ja ehkäistä ennakolta syntyviä ongelmia. Raskaimmillaan tehdyt virheet voivat johtaa sellaisiin taloudellisiin seurauksiin, että yritystoiminta loppuu. Myös viranomaisten VIRKE- projektin näkemys on yrittäjäjärjestön kanssa samansuuntainen.

Yritysten omistajakunnassa tapahtuu lähivuosina myös suuri “sukupolvenvaihdos”. Tällöin tulee myös entistä tärkeämmäksi se, että osakeyhtiömuodon suoma “kasvoton omistus” ei anna mahdollisuutta piiloutua keinotekoisten yhtiörakenteiden taakse ja näin väärin käytettynä se samalla murentaisi elinkeinoelämän ja yksityisten kansalaisten luottamusta tätä yhtiömuotoa kohtaan.

Tänä päivänä yritykset valitsevat tilintarkastajansa markkinatalouden ehdoin ottaen huomioon heidän sopivuutensa. Valintakriteereinä ovat mm. paikallisuus, alan tuntemus, pk-yrityskentän tuntemus ja kotimaisuus. Näin tilintarkastaja hyödyntää yritystä sekä erityisellä osaamisellaan että lakisääteisellä tilintarkastuksella. Viimemainitun suhteen hänellä on selkeät ohjeistukset ja säännöt, joita hänen tulee noudattaa. Niistä poikkeaminen johtaa helposti kurinpitotoimenpiteisiin ja jopa ammatinharjoittamisen edellytysten menettämiseen.

Jos osa yrityksistä vapautettaisiin tilintarkastuksesta, merkitsisi se todennäköisesti kahta asiaa; viranomaisvalvonnan lisäämistä ja esimerkiksi verovilppisanktioiden korottamista. Yhteiskunnan kustannukset lisääntyisivät ja omalla alallaan pätevät, mutta yrityshallintoa vähemmän tuntevat pk- yrittäjät joutuisivat tuntuviin taloudellisiin vaikeuksiin vuosia myöhemmin tulevien verotarkastusten seurauksena. Tämä ei liene lainsäätäjän tarkoitus.

Suomeen on luotu hyvä tilintarkastusinstituutio. Meillä on noin 1500 hyväksyttyä tilintarkastajaa, joista 2/3 toimii pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Jos tilintarkastusvelvoite keskitetään vain suuriin taloudellisiin yksiköihin, merkitsee se vääjäämättömästi tilintarkastusammatin kiinnostavuuden vähenemistä juuri nyt, kun koulutusjärjestelmä peruskoulutuksen osalta on luotu myös ammattikorkeakouluihin. Samoin se merkitsisi tilintarkastustoiminnan keskittymistä pääkaupunkiseudulle, mikä ei liene koko suomalaisen yhteiskunnan kannalta toivottavaa.