Tiedotus
Uutiset ja tiedotteet 2005
Pätevyyden huippu
01.10.2005
Leena Aejmelaeus
HTM-GRM Info 3/2005
Muistat varmaankin vitsailut siitä, mikä on pimeyden huippu tai törkeyden huippu tai tekniikan huippu. Entä mikä on pätevyyden huippu ja mitä tekemistä sillä on tilintarkastuksen kanssa? Kävimme elokuussa oman työryhmämme kanssa uudelleen kaksi vuotta sitten valmistuneen ehdotuksen tilintarkastajien tutkintoasetukseksi. Ehdotusta vuonna 2003 KKKssa valmistelleen työryhmän tehtävänä oli kehittää tutkintoja, mutta työryhmä tuntui juuttuneen etsimään KHT- ja HTM-tilintarkastajien välisiä eroja ja kehittämään niitä. En tiedä tavoiteltiinko siinä pätevyyden huippua. Lopputulemana päädyttiin 10 opintoviikon (15 opintopisteen) erottavaan tekijään tilintarkastusaineiden opinnoissa, viisi laskentatoimessa ja viisi oikeustieteen opinnoissa. Muutoin erottavana tekijänä on 30 opintoviikkoa, joista n. 17-20 opintoviikkoa käsittää gradutyön tekemisen vaikkapa fi losofian tai teologian aiheesta ja loput siis mitä aineita hyvänsä.
Nuorelle, työelämässä vielä kovin vähän kokemusta omaavalle gradutyö on vaativa kypsyyskoe, mutta eikö tämä kuilu täyty ajan mittaan, jos on suorittanut alemman korkeakoulututkinnon, hankkinut tämän jälkeen vähintään kolmen vuoden työkokemuksen vaativissa taloushallinnon tehtävissä, läpäissyt HTM-tutkintoon hakemisen ja lopuksi suorittanut itse tutkinnon ja toiminut tämän jälkeen ammattimaisesti tilintarkastajana?
Asetusehdotuksen mukaan HTM-tilintarkastajan olisi vielä suoritettava KHT-tutkinnossa lisätehtäviä ja täytettävä muut KHT-tilintarkastajan vaatimukset. Mitä testattaisiin ja miten? Entä mitä ovat ne muut vaadittavat KHT-tilintarkastajan hyväksymisvaatimukset, joihin asetusehdotuksessa viitataan? Gradutyö vaikkapa teologian opinnoissa? Tästä tulee väkisinkin mieleen juttu pätevyyden huipusta. En kerro miten se aikanaan määriteltiin. Kukin miettiköön tahollaan.
Jopa paljon parjatut direktiivitkin ovat sallivampia kuin meillä ollaan tilintarkastajatutkintoihin hyväksymisessä. Sitten ihmetellään lakeja säädettäessä, miksi tilintarkastajia ei valmistu riittävästi. Direktiivitkin sallivat tilintarkastajaksi hyväksymisen nk. pitkän kokemuksen kautta.
Nk. tutkintotyöryhmän työstä on kulunut kaksi vuotta. Työryhmän selvitys on tänä aikana ehtinyt vanhentua useiden toteutuneiden muutosten johdosta. Lisäksi tutkintoasetusesityksessä on niin paljon ristiriitaisuuksia ja avoimia tulkintoja, että se pitäisi työstää kokonaan uudestaan. Hyvänä pohjana tutkintoasetusten määrittämiselle voidaan pitää IFACin standardia kansainvälisiksi tilinpäätösammattilaisten hyväksymisvaatimuksiksi. IFACin standardin mukaan perustilintarkastajalisenssillä voidaan toimia kaikissa yhtiöissä, mutta ei vastuullisena tilintarkastajana rahoituslaitoksissa, vakuutusyhtiöissä ja kansainvälisissä konserneissa ilman lisäpätevöitymistä.
Pitäisikö meidän Suomessa olla tiukempia kuin muualla Euroopassa? Etenkin, kun tutkintojen vastavuoroista hyväksymistä kohtaan asetetaan entistä kovempia paineita EUssa Bolognan-Prahan sopimuksen kautta ja johon myös äskettäin hyväksytty tutkintojenhyväksymisdirektiivi vähitellen johtaa.
Teoriassa jossain vaiheessa, ei niin kovin monen vuoden päästä Suomessa voi toimia ruotsalainen tai norjalainen HTM-tilintarkastaja KHT-tilintarkastajan tehtävissä, mutta suomalainen ei voisi. Ruotsissa ja Norjassa on jo useita vuosia sitten päästy tasodilemman yli. Siellä HTM-taso hyväksytään ilman toimintarajoituksia. KHTt toimivat yhteistyössä HTMien kanssa ja HTMt saavat tarkastaa kaikkia yhtiöitä, lukuun ottamatta listattuja pörssiyhtiöitä. Tämä periaate käy yksiin IFACin uuden pätevyysstandardin kanssa.
Tavoitteena pitää olla korkeatasoisia ja kypsiä tilintarkastajia, jotka osaavat soveltaa teoriaa käytännössä. Erityisosaamista tarvitaan myös tilintarkastusalalla, mutta sen pitää perustua erityistaitoihin ei opintoviikkoihin. Toivon, ettemme Suomessa ole menossa täysin Pohjoismaista, Euroopasta ja muusta maailmasta poikkeavaan suuntaan ja kehittämässä vitsialun aihetta pätevyyden huipuksi.