TIEDOTUS

LAUSUNNOT 2009

( lausunto pdf-versiona )

EHDOTUS OSAKEYHTIÖN KONSERNITILINPÄÄTÖKSEN LAATIMISVELVOLLISUUDESTA (KONSERNI-TASETESTI) JA MAKSUKYVYN VARMENTAMISESTA (MAKSUKYKYTESTI) YHTIÖN JAKAESSA VAROJA KOSKEVAN SÄÄNTELYN TARKISTAMISEKSI

Oikeusministeriölle 16.7.2009

Yleistä

Lausunnossamme keskitymme antamaan näkemyksemme kokemusalaamme kuuluvista yksityisistä pienistä yhtiöistä.

Johdanto

Pääasiassa virkatyönä oikeusministeriössä tehty ehdotus osakeyhtiön varojen jaon yhteydessä vaadittavaa konsernitilinpäätöstä ja maksukyvyn varmistamista koskevan säätelyn tarkistamiseksi on kannatettava ja hyvä. Ehdotuksen tavoite ja etenkin tavoitteen jotkut perustelut hämmästyttävät kuitenkin meitä.

Muutoksia säädettäessä on pidettävä kirkkaana mielessä, miksi joistain asioista säädetään. Yksipuoliset kustannussäästöt eivät kaikissa tapauksissa ole lainsäädännön ainoita ja ensisijaisia tavoitteita. Etenkään, kun kustannukset eivät ole tässä tapauksessa todella merkityksellisiä.

Varojenjakosäännöksissä kyse on velkojien aseman turvaamisesta sekä talousrikollisuuden torjumisesta. Muistion esitysten kautta näitä kyseisen lainsäädännön ensisijaisia tavoitteita ollaan romuttamassa. Esitys edistää myös harmaata taloutta.

Maksukykyarvion sisältö on varojen jakamisen kannalta aivan keskeinen. Maksukykyisyys on yksi osa tilinpäätöstä. Osingonjako perustuu maksukykyisyyteen. Tilintarkastuslain mukaan tilintarkastajan on otettava kantaa tilinpäätöksen oikeellisuuteen. Jos osinkoja ei ole jaettu oikein, tilintarkastajan pitää mainita siitä tilintarkastuskertomuksessa. Ehdotus on tältä osin jopa lainvastainen.

Muiston johdosta heränneitä huomioita yksityisissä yhtiöissä

2.3.3 Varojen jakamisen edellytysten todentaminen

Muistiossa todetaan, että arvostamisongelmistaan huolimatta IFRS-standardien mukaan laadittu tilinpäätös voi antaa jopa kansallisia tilinpäätösperiaatteita luotettavamman kuvan myös yhtiön kyvystä suoriutua erääntyneistä ja erääntyvistä velvoitteistaan.

Todellisuudessa IFRS-standardien mukaan laadittava tilinpäätös voi olla mm. arvostusten ja jaksotusten osalta jopa alttiimpi kaunistelulle kuin perinteisten kansallisten kirjanpitosäännöstemme mukaan laadittava tilinpäätös, kun otetaan huomioon maksukykykäsitteen sisältö.

3.1  Tavoitteet

Muistion perustelut ontuvat pahasti, jos lainsäädännöstä jätetään pois sekä konsernitilinpäätös että myös tilintarkastajan toimesta tapahtuva maksukykyisyyden arviointi. Toisin kuin muistiossa kirjoitetaan, näiden poisjättäminen ei ole merkittävä tekijä paremman kilpailukyvyn saavuttamiseen, eikä johda merkittäviin kustannussäästöihin, eikä lisää yrityksen velanmaksu- tai osingonjakokykyä.

Sen sijaan se heikentää tietojen saantia merkittävästi. Todellisuudessa velkojien asema heikkenee, jos ainoa koottu tieto olisi muistiossa mainitut emoyhtiön liitetietoihin sisällytettävät kovin suppeat tiedot konserniyhtiöistä, jotka eivät edes sisältäisi tietoja konsernin välisistä rahoitustiedoista, velkojen ja saatavien määrästä.

Ehdotuksen valmistelijat toteavat itsekin, että kustannusten (kustannussäästöjen) tarkkaa määrää on vaikea arvioida, koska siihen vaikuttavat kussakin yksittäista-pauksessa monet tekijät, esimerkiksi sovellettu kirjanpito- ja tilinpäätösnormisto, konsernin rakenne ja kirjanpidon erien luonne. Muistiossa esitetty 100.000 euron suuruinen kustannuserä antaa täysin väärän kuvan kustannussäästöistä. Jäsentemme tarkastamissa pienissä konserneissa konsernitilinpäätöksen sekä laatimis- (kirjanpito-) että tilintarkastuskustannus ovat yhteensä lähempänä 800-2.000 euroa.

3.2.1.3 Konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuuden rajoittaminen tietynlaisiin emoyhtiöihin tai kumoaminen kokonaan

Varojenjaon vaikutuksen huomioon ottaminen velkojan asemaan sopimuspohjaisesti koskisi vain osaa velkojista. Konsernitilinpäätössäännöstö on syntynyt nimenomaisesti velkojien suojaksi. Muistiossa esitetty velkojan aseman turvaaminen varojenjaossa sopimusperusteisesti ei käsityksemme mukaan sovellu perusteeksi alakonsernin emoyhtiön konsernitilinpäätöksen laatimatta jättämiselle.

3.3.1   Varojenjaon edellytyksenä olevan erityisen konsernitilinpäätösvelvollisuuden kumoaminen

Emme kannata ehdotusta. Perusteeksi esitetään ensisijaisesti kustannussäästöt, jotka syntyvät konsernitilinpäätöksen laatimatta ja tarkastamatta jättämisestä. Kustannussäästöperuste ei sovellu tähän, kun kyse on eri sidosryhmien intresseistä.

3.3.2   Maksukyvyn arvioinnin selventäminen

Kannatamme ehdotuksia maksukyvyn arvioinnin periaatteelliseksi selventämiseksi.

3.2.2.1 Hallituksen ja toimitusjohtajan suorittama maksukyvyn arviointi

Maksukyvyn arvioinnin ajanjaksoa ei tule sisällyttää lakiin, koska maksukyvyn ennakoinnin järkevä ajanjakso voi vaihdella merkittävästi toimialoittain ja suhdanteittain.

Maksukykytestin yksityiskohtaista sisältöä ei mielestämme ole tarkoituksenmukaista sisällyttää lakiin, koska maksukyvyn tai -kyvyttömyyden arviointi täysin luotettavasti ja täsmällisesti etukäteen on usein erittäin hankalaa.

3.3.3  Jaettavien varojen enimmäismäärän selventäminen

Kannatamme muistossa esitetyin perusteluin sidotun oman pääoman katteen säilyttämistä koskevan säännöksen sananmuodon selventämistä muistiossa esitetyllä tavalla. Säännökseen tulisi kuitenkin lisätä sidotun pääoman lisäksi käsite ”jakorajoitteinen vapaa oma pääoma”.

4.1   Emoyhtiön tilipäätöksen laatimisvelvollisuuden taloudelliset vaikutukset

Viittamme kohdassa 3.1 esittämiimme kustannusvaikutusten suuruuteen ja merkitykseen. Kuulostaa kovin kaukaa haetulta, että todellisuudessa nimenomaan konsernitilinpäätösten laatimis- ja tilintarkastuskustannussäästöillä parannettaisiin merkittävästi alakonsernien emoyhtiöiden kilpailuedellytyksiä (800-2.000 euroa). Alakonsernien konsernitilipäätösvelvollisuuden poistaminen kustannusten perusteella ei ole vakuuttava peruste.

Ristiriitaista nykylainsäädännön kanssa ja tilintarkastajan tehtävän kannalta on muistion esitys, missä tilintarkastajan tehtäväksi rajattaisiin pelkästään varojen jaon muodollisten edellytysten tarkastaminen. Tilintarkastaja joutuu tilintarkastuslain mukaan ottamaan kantaa varojen jaon lainmukaisuuteen myös maksukyvyn kannalta. (15 §, 4 mom. ”tilintarkastajan tehtävänä on varmistaa, että vastuuvelvolliset eivät ole rikkoneet yhteisöä tai säätiötä koskevaa lakia taikka yhteisön tai säätiön yhtiöjärjestystä, yhtiösopimusta tai sääntöjä”.)

Käytännön elämässä osakkeenomistaja, tavarantoimittaja tai muu velkoja ei yleensä kykene arvioimaan maksukykyarvion sisältöä. Eri osapuolten ja sidosryhmien kannalta on parempi, että tilintarkastaja ottaa kantaa maksukykyarvion sisältöön eikä ainoastaan siihen, onko maksukykyarvio tehty vai ei. Se vähentää myös johdon ja määräävän osakkeenomistajan mahdollisuuksia hankkia itselle hyötyä muiden kustannuksella.