TIEDOTUS

Tiedotteet ja uutiset

2.6.2009 Leena Aejmelaeus

Unohtuiko debet-puoli, se ikkunan puoli, päätöksistä?

HTM-GRM Info 2/2009

Tuhannet ihmiset, virkamiehet sekä erilaisten järjestöjen edustajat Euroopassa ovat jo lähes kahden vuoden ajan pohtineet ja selvittäneet, mitä säästökohteita löytyisi ja niistä johtuvien säästöjen määriä, jotta pk-yritysten hallinnollisia kustannuksia saataisiin alennettua 25 %lla. Näitä yrityksiä arvioidaan olevan Euroopassa 75 prosenttia ja Suomessa 94 prosenttia yrityskannasta.

Tutkimusten mukaan suurin hallinnollinen rasite kuitenkin on Suomessa ja myös muissa EU-maissa yrittäjiltä vaadittavien monenlaisten tilastotietojen tuottaminen lukuisille eri tahoille. EKn laskelman mukaan yritysten on annettava vuosittain 400 erilaista tilastotietoa yrityskoosta riippumatta. Niiden vähentämisestä ja esimerkiksi tietojen jakamisesta viranomaisten kesken ei ole esitetty säästösummia.

Kuitenkin kirjanpidon, tilinpäätöksen ja tilintarkastuksen yksinkertaistamisen on EUn komission toimesta laaditun selvityksen mukaan nostettu tärkeysjärjestyksessä korkealle. Uuden esitettävän mikroluokan yritysten on laskettu säästävän vuosittain yli 6 miljardia euroa, jos kirjanpito jätettäisiin pois.

Laskelmat on tehty ns. ”yhdenkertaisella periaatteella” ja tavoitteena on ”yhdenkertainen raportointi”. Esitettyjen laskelmien mukaan komissio siis odottaa, että näiden taloushallinnon toimintojen poisjättämisellä saavutettaisiin kyseisen suuruiset säästöt. EUn perusteluissa todetaan samalla, että ”täysin selvää ei ole, millä oletuksilla ja mistä aineistosta edellä mainittuun verrattain suureen säästöarvioon on päädytty”. Kuulostaako luotettavalta? Krediittiä, siis seinän puolelle, tulee yli 6 miljardia vuodessa!

EU edellyttää samalla kirjanpidon, tilinpäätösten ja tilintarkastuksen poisjättäviltä, että ”varmistetaan kuitenkin intressitahojen riittävä suoja ja tietojen saanti” ja edelleen, että ”yritysten tulee kuitenkin laatia määrämuotoiset tositteet myynnistä ja liiketapahtumistaan sekä pitää niistä kirjaa verotustietojen, kuten arvonlisäveron, raportointia varten”.

Näille nykyisen lainsäädännön tilalle rakennettaville järjestelmille, jotka todennäköisesti poikkeavat toisistaan 27:ssä jäsenmaassa, ei ole laskettu kustannuksia. Siis säästöjä saadaan, mutta uutta luodaan ja otetaan käyttöön - kustannuksitta! Kuulostaa tosi tehokkaalta! Onkohan se debet-puoli (ikkunan puoli) unohtunut kokonaan pois?

Edellä mainittujen selvitysten, toimenpide-ehdotusten ja tavoitteiden saavuttamisen toteamiset herättävät lukuisia kysymyksiä. Syntyykö muutoksilla säästöjä, siis ihan oikeasti? Onko laskelmista unohdettu muutosten aiheuttamat, niiden tilalle luotavien järjestelmien kustannukset kokonaan? Jos järjestelmiä muutetaan erilaisiksi eri maissa, miten esimerkiksi EU:lle maksettavien maakohtaisten maksujen perusteet muuttuvat? Miten lisääntyvien yrityskokoluokkien rajoja ja niistä johtuvien käytäntöjen muutoksien noudattamista seurataan? Ja niin edelleen.

Suomessa pieni yritys on paljon pienempi kuin esitetty mikroyritys. Meillä myös käytetään osakeyhtiömuotoa paljon yleisemmin kuin muissa Euroopan maissa, joissa on toisenlaisia rajoitetun vastuun yhtiöitä. Miljoona euroa vaihtava ja 9 henkeä työllistävä yritys on jo riittävän suuri yritys. Pitäisikö meillä ja muualla siis vielä tehdä näillä perusteilla miniyritys ja nanoyritys, koska direktiivin perustelut todellisuudessa viittaavat nanokokoisiin yrityksiin. Entä onko osakeyhtiömuoto oikea näille nanoille? Ja kuka seuraisi rajoja ja mihin seuranta perustuisi etenkin, jos kirjanpitoa tai tilinpäätöksiä ei enää tehtäisi?

Tilinpäätösdirektiivit, joista pyritään nyt mikrojen osalta luopumaan, vahvistettiin yli 30 vuotta sitten. Tavoitteena olivat yhdenmukaistetut ulkoisen tilinpäätösraportoinnin säännöt EU:n kaikille sellaisille yhtiöille, joihin sovelletaan rajoitettua vastuuta. Komission selvityksen ja lausuntopalautteiden mukaan tavoite on saavutettu ja samalla on pystytty parantamaan tilinpäätösraportointia EU:ssa. Nykyistä lainsäädäntöä pidetään saaduissa palautteissa suhteellisen hyvänä. Miksi sitten esittää siitä kokonaan luopumista?

Krediittiä on siis laskettu saatavan 6 miljardia vuosittain (vaikka EU ei itsekään näytä uskovan siihen), mutta minne unohtuivat tutkijoiden laskelmista debiitit? Onko tämä sitä yhdenkertaista laskentaa?

Toivotan kaikista ihmeellisyyksistä huolimatta aurinkoista ja leppoisaa kesäaikaa!
Leena Aejmelaeus