TIEDOTUS

Tiedotteet ja uutiset

6.2.2009 Ossi A.Saarinen

Tilintarkastus muuttuvassa taloussuhdanteessa

Olemme viime kuukausina todistaneet yhtä viime vuosikymmenien suurimmista taloussuhdannelaskuista. Nykyaikaisen tilintarkastuksen historian aikana se lienee suurin nähty laskusuhdanne, joskin tältä osin on erilaisia mielipiteitä. Aivan samoin kuin muunkin liiketoiminnan, asettaa tämä taantuma tai lama tilintarkastustoiminnon eräänlaisen happotestiin. Vastausta haetaan muiden mukana kysymykseen, onko tilintarkastusala vastannut sille asetettuihin odotuksiin ja täyttänyt toiminnassaan sille asetetut odotukset.

Kysymys on pitkälti siitä, pitääkö tilintarkastusalan arvopohja. Ensimmäiseksi on todettava, että lähtökohtaisesti eurooppalainen tilintarkastus on selkeän askeleen edellä amerikkalaista. Ns. ”principle based” tilintarkastus, jota Eurooppa on painottanut, on selkeästi arvopohjainen toimintamalli, jos vertaamme sitä amerikkalaisten ”cook book –tarkastukseen”, jossa paino on tarkistuslistapohjaisella toiminnalla. Tulossa oleva IFAC:n pk–tilintarkastusopas pyrkii yhdistämään nämä näkemykset soveltuvin osin.

Euroopan sisälläkin tilintarkastusalan arvopohjassa on merkittäviä eroavaisuuksia. Raja kulkee Euroopan puolivälissä. Tässä suhteessa erot nousevat ensisijaisesti siitä näkemyksestä, ketä tilintarkastus palvelee. Perinteinen pohjoismainen sidosryhmänäkemys on se, että tilintarkastuksen tehtävän on palvella avoimesti yrityksen omistajien lisäksi muita yrityksen sidosryhmiä, kuten rahoittajia, alihankkijoita, vakuuttajia ja henkilöstöä, eikä vähiten yhteiskuntaa. Tässä suhteessa angloamerikkalaiseen ajatteluun perustuva ns. agenttiteoria näkee edunsaajat paljon suppeammin, ajatellen tilintarkastajia ensisijaisesti omistajien edustajina. Suurimmat alan kansainväliset toimijat ovat kaikki amerikkalaisperäisiä ja toteuttavat toiminnassaan tätä näkemystä.

Mielenkiintoisen näkökulman tilintarkastusalaan tuo alan antamien palvelujen tarkasteleminen. Nehän eivät rajoitu vain ulkoiseen (lakisääteiseen tai vapaaehtoiseen) tilintarkastukseen, vaan sisältävät laajan kirjon muita palveluja, kuten vero- ja organisaatiokonsultointia, yrityskauppaneuvontaa, sisäistä tarkastusta, taloushallinnon osatehtäviä, jne. Useat niistä ovat myös tehtäviä, jotka kulkevat jääviyskysymysten osalta lähellä rajapintaa. Tämä osaltaan nostaa esiin riippuvuuskysymyksen. Milloin tilintarkastusalan toimija on liian riippuvainen muutamasta asiakassuhteesta?

Kun on todennäköistä, että nykyinen taloustilanne johtaa joillakin yritystoiminnan aloilla ja joissakin yrityksissä kriisitilanteisiin, on tilintarkastajan pystyttävä entistä paremmin kohtaamaan ongelmat ja perustelemaan omat kannanottonsa. Kaikkien osapuolten kannalta on tärkeätä, että tilintarkastajat pitävät kiinni korkeasta eettisestä tasosta ja käyvät näköpiirissä oleviin ongelmiin kiinni ajoissa ja esittävät niistä perustellut mielipiteensä. Tämä koskee sekä varsinaisia tilintarkastuksia että muita hyväksytyn tilintarkastajan ominaisuudessa annettuja lausuntoja.

Kriisin aiheuttama taloustilanne merkitsee myös kiristyneitä henkilökohtaisia vaatimuksia tilintarkastajille. Nyt tarvitaan tilintarkastuksen suorittamisessa laajempaa kokonaisnäkemystä. Tiukka standardikirjan plaraaminen ja listojen täyttäminen ei riitä hyväksi tilintarkastukseksi. Riskianalyysit ja ympäristötekijöiden ymmärtäminen nousevat korkeaan arvoon. Tämähän on se perinteinen pk-yrityksen tarkastustapa, joka sisältyy myös edellä tarkoitettuun ”riskilähtöiseen tarkastusprosessiin”, ja josta ei nyt pidä luopua. Huomattavaa on, että IAASB:n uusi puheenjohtaja on voimakkaasti puolustanut riskianalyysiin perustuvaa, eikä tarkastuslistapohjaista, pk–tarkastusta.

Tilintarkastajan palvelutoiminnassaan tuottama perustuote on luotettavan varmennuksen antaminen. Tätä taustaa vasten nykytilanteessa pitää ehdottomasti torjua erilaiset tämän toiminnon vesittämisyritykset. Vuonna 2007 voimaan tullut tilintarkastuslaki on omalta osaltaan vielä varmentamassa tilintarkastajien ”luottamustuotteen” tasalaatuisuutta valvontajärjestelmän kautta. Uusi laadunvalvontajärjestelmä perustuu HTM- ja KHT -yhdistysten aikaisemmin vapaaehtoisesti suorittaman laadunvalvonnan pohjalle. Aika näyttää kuinka se uudistetussa ympäristössä tulee toimimaan. Henkilökohtaisesti olisin mielelläni nähnyt sen kuten myös koko valvonnan oikeana viranomaistoimintana, jolloin mm. kustannukset olisivat paremmin yleisessä kontrollissa. Niiden raju nousuhan on jo nyt alkanut.

Kun nyt tilintarkastuksen laatu on tullut selkeästi vakioiduksi valvonnan kautta, herättää ihmetystä, että eri tahoilla pyritään näennäisillä syillä nostamaan tilintarkastusvelvollisuusrajoja. Eduskuntahan oli juuri tilintarkastuslakia säätäessään vahvoin perustein toista mieltä asiasta.

Samoin herättää ihmetystä halu tuoda Suomeen ns. review -tarkastus, jossa asiakkaalle annetaan monilla varauksilla höystetty lausunto yleisluonteisesta tarkastuksesta, jossa tosiasiallisesti tilintarkastaja ei ota vastuuta mistään. Kun tällaisen lausunnon tekeminen vaatii lähes saman työmäärän kuin ”oikea” tilintarkastuskertomus, ei ole kenenkään kannalta järkevää käyttää tällaista kevennettyä tarkastusmuotoa. Perusteluksi ei riitä kansainvälisten toimistojen halu käyttää sanatarkasti samaa muotoa kuin muissa maissa. Suomen yrityskannasta valtaosa ei vielä lähivuosinakaan toimi globaalisesti ja oleellista onkin palvella suomalaisten osapuolien tarpeita antamalla mm. viranomaiskäytössä hyödynnettävissä oleva lausunto ja samalla täyttää Suomen tilintarkastuslain kertomusvaatimukset.

Tilintarkastajien perustutkintouudistus on nyt lähtenyt liikkeelle vihdoinkin. TEM on laatinut arviomuistion, joka on lausunnolla eri osapuolilla. Tervehdimme ilolla halua uusia tutkinnot tilintarkastajien tarvetta vastaavaksi. Uusitun tilintarkastajatutkinnon pitää tuottaa sellaisia tilintarkastajia, jotka hallitsevat käytännön läheisesti suurimman tilintarkastuskohderyhmän tarkastukseen tarvittavat asiat. Luonnollisesti ei kuitenkaan pidä unohtaa teoreettisen peruskoulutuksen tason pitämistä riittävänä. Sitä vastoin erikoisryhmien osaamisvaatimuksia vastaava koulutus ja erikoistuminen tulee edelleen olla näitä yhtiöitä tarkastavien yhteisöjen vastuulla. Yhden tutkinnon malli kolmen sijasta helpottaa sekä toimijoiden, että palvelun tarjoajien toimintaa.

Oikeusministeriön ajama ajatus lakisääteisistä toiminnantarkastajista yhdistyksissä ja asunto-osakeyhtiöissä on omiaan vain sekoittamaan tilintarkastuskenttää ja toivonkin, että viimeistään eduskunnassa ymmärretään korjata tämänsuuntaiset ehdotukset.

Julkisuudessa on myös ollut spekulaatiota HTM - yhdistyksen ja KHT- yhdistyksen yhdistymisestä. Yhdistysten edustajat ovat käyneet neuvotteluja asiasta positiivisessa hengessä. Alalle on tärkeätä toisaalta yleisen luottamuksen ylläpito tehtyihin työsuoritteisiin ja samanaikaisesti pitää yhteiskunnan rajoitukset kohtuullisina, jotta palvelun kustannukset eivät nousisi tarpeettoman korkeiksi. Erityisesti pk-tilintarkastustoiminnan pitäminen elinkelpoisena on selkeä suomalainen intressi.

Tulemme tänään kuulemaan joukon mielenkiintoisia esityksiä, jotka on pyritty suuntaamaan nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen ja siinä tarvittaviin arvoihin.