TIEDOTUS

Uutiset ja tiedotteet 2008

EU:N TILINTARKASTUSDIREKTIIVI JA SITÄ SEURAAVA TOIMINTAOHJELMA

Jacques Potdevin
Puheenjohtaja
Eurooppalainen tilintarkastajaliitto FEE
(Fédération des Experts-Comptables Européens FEE)

 
Hyvä puheenjohtaja, hyvät kollegat

Haluaisin aivan aluksi kiittää teitä kutsusta tähän tilaisuuteen. Minulle on suuri ilo olla täällä nyt ensi kertaa sen jälkeen, kun yhdistyksenne liittyi FEE:n jäseneksi. Euroopan liiton tavoitteena on viedä EU:n toimielimille tietoa tilintarkastusalan kannoista ja mielipiteistä. Tämä merkitsee sitä, että meillä on oltava tarkka tieto kansallisten jäsenjärjestöjemme piirissä liikkuvista kysymyksistä. Näemme ongelmat helposti vain niiden henkilöiden silmin, jotka edustavat teitä liiton työryhmissä Brysselissä. Työryhmätyö onkin ainoa tapa toimia tehokkaasti, mutta yhtä tärkeää on olla perillä kentän ammattilaisten huolenaiheista. Näin ollen osallistun tämänpäiväiseen tilaisuuteenne suurella mielenkiinnolla.

Esitykseni teemaksi ehdotettiin Euroopan tilintarkastusmarkkinoilla vallitsevaa kilpailutilannetta. Puhun kyllä siitäkin, mutta laajentaisin mielelläni näkökulmaa, joten kerron myös muutamista muista asioista, jotka ovat tulleet ajankohtaisiksi tilintarkastusdirektiivin hyväksymisen jälkeen. Käsittelen muutamin sanoin seuraavia aiheita:

-Komission käynnistämä yksinkertaistamishanke
-Komissaari Charlie McCreevyn joulukuussa Euroopan parlamentille esittelemä toimintaohjelma
-Tilanne tilintarkastusmarkkinoilla

1. Komission yksinkertaistamishanke

Euroopan komissio on sitoutunut vastaamaan valtioiden päämiesten Lissabonissa tekemään liiketoimintaympäristön yksinkertaistamista koskevaan ehdotukseen. Komissio määritteli tavoitteeksi yritysten hallinnollisen taakan pienentämisen 25 %:lla. Taloudellinen raportointi on yksi niistä alueista, joilla kustannusleikkauksia on mahdollista tehdä.

Ennen kuin paneudumme tähän asiaan tarkemmin, haluaisin todeta, että on väärä käsitys nähdä taloudellinen raportointi pienissä yrityksissä vain kustannuksena ilman siitä koituvaa vastaavaa hyötyä. Kuinka pk-yrityksenkään johtaja voisi tehdä hyviä päätöksiä ilman luotettavia lukuja? Lainaisiko pankki rahaa yritykselle, jolla ei ole luotettavaa kirjanpitoa? Uskommeko tosiaan, että jos kirjanpitolain säännökset olisivat vapaaehtoisia, veroviranomaiset eivät korvaisi niitä omilla vaatimuksillaan?

Toisinaan joudun kysymään itseltäni, olemmeko pk-yritysten kanssa toimivina ammattilaisina riittävästi korostaneet näille yrityksille hyvän kirjanpitoinformaation merkitystä. Olemmeko tehneet asiakkaille selväksi, miten heidän tulee tätä tietoa käyttää? Pk-yritysten johtajien pitäisi itse mennä valtiovallan päättäjien eteen selvittämään, että he tarvitsevat hyviä kirjanpitosääntöjä. Se sijaan on täysin tarpeetonta, että pienyrittäjien pitää antaa sama tieto useaan kertaan eri ministeriöille. He eivät tarvitse toisistaan poikkeavia ja monimutkaisia sääntöjä siitä riippuen, onko kyse kaupallisiin, vero-, tilasto- tai muihin tarkoituksiin annettavista raporteista. He eivät myöskään tarvitse jatkuvasti muuttuvia sääntöjä, joista aiheutuu kalliita ohjelmistojen muutostarpeita. Minun täytyy mainita, että juuri tästä viestistä UEAPME, eurooppalaisten pk-yritysten katto-organisaatio oli laatinut yhdessä FEEn kanssa lausunnon, joka toimitettiin komissiolle.
 
Komission puheenjohtaja Barroso on nimittänyt minut Stoiberin asiantuntijaryhmän jäseneksi. Tämän korkean tason ryhmän tarkoituksena on pohtia sitä, miten yritysjohtajien elämää voitaisiin edelleen helpottaa. Aion viedä edellä mainitun viestin ryhmälle. Jos teillä puolestanne on esimerkkejä ja ehdotuksia, otan niitä mielelläni vastaan ja edelleen pohdittavaksi tässä yhteydessä.

Mikä on komission nykyisten ehdotusten vaikutus kirjanpitodirektiivien yksinkertaistamiseen? Odotamme edelleen viime vuonna käymämme keskustelun johtopäätöksiä. Komissio julkisti joulukuussa yhteenvedon reaktioista, joita se oli saanut heinäkuussa 2007 antamaansa tiedonantoon. Mitkä ovat sen keskeiset johtopäätökset?

”Selvä enemmistö niistä, jotka ilmaisivat kantansa tiettyjen yhtiöoikeuteen liittyvien direktiivien kumoamista koskevaan ehdotukseen, vastusti ajatusta. Tärkein esitetty peruste oli se, että nämä direktiivit tuottavat oikeudellista varmuutta ja että niiden kumoaminen aiheuttaisi yrityksille säästöjen sijasta pikemminkin lisäkustannuksia.”

”Tiedonannon kirjanpitoa ja tilintarkastusta koskevista ehdotuksista voidaan mainita seuraavaa:

- Vastaajat selvästi tukivat ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus jättää mikroyritykset kirjanpitodirektiivien soveltamisalan ulkopuolelle.
- Jonkin verran epäillen suhtauduttiin ehdotukseen, jonka mukaan pk-yrityksiin sovellettavaa siirtymäkautta voisi pidentää viiteen vuoteen. Kolmen vuoden pituista kautta pidettiin kuitenkin hyväksyttävänä.
- Hiukan yli puolet vastaajista vastusti pienille yrityksille mahdollisesti annettavaa vapautusta tietojen julkistamisvaatimuksista.
- Tukea sai myös ajatus, jonka mukaan keskisuurten osakeyhtiöiden sallittaisiin noudattaa pienyritysten sääntöjä, kun taas vastaajien kannat hajosivat suhteessa ehdotukseen soveltaa tätä myös omistajajohtoisiin yrityksiin.
- Lopuksi, ehdotukset kaikkia yrityksiä koskeviksi vähäisemmiksi yksinkertaistamistoimenpiteiksi saivat myös tukea, kuten mm. tilintarkastuksesta vapauttaminen erityisolosuhteissa, IAS-säännösten selkeyttäminen sekä tiettyjen tietojenantovaatimusten poistaminen.

Tästä sää käsityksen siitä, millainen komission ehdotus saattaa olla. Kantamme on edelleen täysin skeptinen ehdotukseen kokonaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä uudesta mikroyrityskokoluokasta. Tätä ehdotusta kuitenkin tuetaan maissa, joissa on kaksi erillistä järjestelmää tilinpäätös- ja verotusraportoinnille. Joka tapauksessa, jos mikroyrityskokoluokka otetaan käyttöön, järjestelmän täytyy olla jäsenvaltioille valinnainen.

2. Tilintarkastuksen säätelyä koskeva toimintaohjelma

Toinen aihepiirini liittyy tilintarkastuksen säätelyä koskevaan toimintaohjelmaan. Kuten tiedättekin, 17.5.2006 annettu direktiivi on otettava jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön osaksi ennen kesäkuun 2008 päättymistä. Suomessa uusi tilintarkastuslaki astui voimaan heinäkuussa 2007, mutta monilla muilla jäsenvaltiolla on tässä suhteessa vielä kotiläksyt tekemättä.

Eikä tässä vielä ole kaikki. Monet direktiivin osa-alueet edellyttävät implementointitoimenpiteitä. Ammattikuntaa ja alaa parhaiten edustavana tahona FEE on jatkuvassa yhteydessä komissioon, jonka kanssa se keskustelee jatkokehityksestä sekä Euroopan tasolla että maailmanlaajuisesti.

Komissaari Charlie McCreevy teki asian pääkohdista erinomaisen yhteenvedon julkistaessaan parlamentille oman vuotta 2008 koskevan poliittisen ohjelmansa. Direktiivin implementoinnin lisäksi hän mainitsi viisi aluetta, joilla tarvitaan toimia. Käyn ne tässä nopeasti läpi.

Tilintarkastajan vastuu

On mielenkiintoista, että McCreevy nosti tilintarkastajien vastuun rajoittamissuosituksen tärkeimmäksi perusteeksi alan yhä suuremman keskittymisriskin. On monia muitakin syitä, jotka eivät liity suuriin yhteisöihin. Tilintarkastajien vastuun rajoittaminen on ennen kaikkea pienten tilintarkastusyritysten etu, koska se helpottaa kohtuuhintaisten vakuutusten saamista. Tiedämme, että vastuuvakuutus on ongelma monilla ammattialoilla, ei vain tilintarkastajien kohdalla. Tämä asia on kuitenkin kiireellinen korvausvaatimusten merkityksen ja vallalla olevan rahastusmentaliteetin, eli nk. ’syvät taskut’ –syndrooman vuoksi.

Olemme pitkälle samaa mieltä komissaarin kanssa siitä, että tilintarkastajien vastuun rajoittaminen ei heikennä tilintarkastusten laatua. Odotamme innolla McCreevyn lähiaikoina julkistettavaa suositusta.

Omistusrajoitukset

Jotkut tahot ovat sitä mieltä, että omistusrajoitusten höllentäminen edistäisi niiden (tilintarkastusyritysten) kasvua. Samalla se saattaisi myös vähentää tilintarkistusmarkkinoiden keskittymistä. Komissio julkisti viime vuonna Oxera-nimisen konsulttiyrityksen tekemän selvityksen.

On ehdottomasti liian aikaista odottaa muutosta tilintarkastusdirektiivin 3 artiklaan, jossa edellytetään, että enemmistö tilintarkastusyritysten äänivallasta on virallisesti hyväksytyillä tilintarkastajilla. Komissio haluaa kuitenkin käynnistää julkisen kuulemismenettelyn tässä asiassa. Kysymys on vaikea, koska se voi vaikuttaa tilintarkastajien riippumattomuuteen ja ennen kaikkea yritysmaailman ja kolmansien tahojen kuvaan tilintarkastusyrityksistä.

Tilintarkastuksen laadunvalvonta

Vuoden 2007 aikana olemme tehneet paljon töitä komission kanssa tämän asian parissa. Komissio aikoo muuttaa vuonna 2000 annetun (laadunvarmistus)suosituksen sisältöä oleellisesti ja antaa uuden pelkästään pörssiyhtiöitä koskevan suosituksen.

Tiedän, että Suomessa Keskuskauppakamari vastaa tällä hetkellä tilintarkastusyhteisöjen laadunvalvonnasta. Tämä on seurausta uuden direktiivin sisältämästä vaatimuksesta, jonka mukaan laadunvarmistusta valvoo ammattikunnan ulkopuolinen riippumaton taho. Tästä olemme yhtä mieltä.

Haluamme kuitenkin, että jäsenvaltioihin perustettava järjestelmä säilyy aidosti toteuttamiskelpoisena eikä siitä tule liian raskas pienemmille tilintarkastusyrityksille. US-

PCAOB painostaa komissiota jättämään ammatinharjoittajat pois ulkoisen laadunvarmistusjärjestelmän piiristä. Emme usko, että direktiivissäkään ajetaan tätä takaa. (Pörssiyhtiöille tarkoitettu) laadunvarmistusmalli olisi kallis järjestelmä, jota pienten jäsenvaltioiden pienimmät tilintarkastusyritykset pitkälti rahoittaisivat. Lisäksi tulee olemaan vaikeata löytää päteviä ihmisiä laadunvalvontatyöhön.

Komissaari hyväksyi ajatuksen siirtymäkaudesta, jonka aikana alan järjestöillä ja käytännön työssä toimivilla tilintarkastajilla on mahdollisuus osallistua valvontaprosessiin. Kysymystä ei ole vielä lainkaan ratkaistu, mutta emme saa tässä unohtaa päätavoitetta, joka on tilintarkastuksen laatu sekä suurissa että pienissä tilintarkastustoimeksiannoissa.

Tilintarkastusstandardit

Komissaari päätti lykätä ISA-standardien hyväksyntää tuonnemmaksi. Tämä on pettymys. Hänen perusteenaan oli se, että meneillään olevaa standardien selkeytysprojektia ei saada päätökseen ennen ensi vuotta. Hän totesi myös tarvitsevansa ensivaikutusten arviointitutkimuksia.

Me FEE:ssä uskomme, että tilintarkastusstandardien harmonisointi on äärettömän tärkeää. Tiedämme nyt, ettemme voi jäädä odottamaan komissiota. Tilintarkastusalan on edettävä kansallisella tasolla ja hyväksyttävä selkeytetyt ISA-standardit. Tämä on erittäin tärkeää myös siltä kannalta, että standardit saataisiin kohtuukustannuksin käyttöön pk-yritystenkin tilintarkastuksissa.

Yhteistyö EU:n ulkopuolisten maiden kanssa

En puutu sen pitempään komissaarin puheen viimeiseen kohtaan. Tiedämme, että komissiolle olisi hyvin tärkeää löytää yhteisymmärrys USA:n kanssa. Tämä pätee myös maailman muiden suurten valtioiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Nämä ovat kuitenkin vaikeasti ratkaistavia kysymyksiä, ja sellainen on etenkin tilintarkastuksen työpapereiden saatavuutta koskeva ongelma.

3. Valinnanvapaus tilintarkastusmarkkinoilla

Näin olemmekin edenneet viimeiseen aiheeseeni: tilintarkastusmarkkinoilla vallitseva valinnanvapaus. Pyytäessään minua käsittelemään tätä aihetta teidän toiminnanjohtajanne totesi seuraavaa:

”Suomen markkinoilla on noin 300 suurta tai yleisen edun kannalta merkittävää yhteisöä, vain vähän keskikokoisia ja paljon pieniä ja mikroluokan yrityksiä. Tämä merkitsee sitä, että monet tilintarkastajat ovat yksityisiä ammatinharjoittajia tai toimivat hyvin pienissä toimistoissa. Neljä suurta tilintarkastusyhteisöä kasvattaa markkinaosuuttaan.”

Leena Aejmelaeus lisäsi, että ikärakenteen vuoksi monet pienten toimistojen omistajat ovat jättämässä alan seuraavien viiden vuoden kuluessa. Tilintarkastajaksi pääsyä säätelevät vaatimukset ovat niin hankalat, ettei ala houkuttele eikä ole yhtä puoleensa vetävä kuin muut (taloushallinnon ja rahoitus) alat.

Komission Oxeralta tilaamassa, marraskuussa 2007 julkistetussa selvityksessä Suomi oli EU:n neljänneksi keskittynein tilintarkastusmarkkina (s. 169).

Kysymys kuuluukin: onko tilintarkastusmarkkinoilla valintaongelma ja mitä voitaisiin tehdä tilanteen parantamiseksi?

Tässä vaiheessa en puhu enää pelkästään Suomesta vaan nostan tarkastelun yleisemmälle tasolle. FEE:n valtuusto perusti tilintarkastusmarkkinoihin keskittyvän työryhmän, jonka raportti valmistui kesäkuussa 2007. Käytän sitä tässä kommenttieni pohjana.
     
Ensimmäinen kysymys on: onko meillä ongelma?

Monet tekijät viittaisivat siihen, että vastaus on kyllä, ja ainakin kysymystä tulee tarkastella lähemmin. Monien mielestä EU:n jäsenvaltioiden markkinat ovat erittäin keskittyneet, mutta sama pätee myös maailmanlaajuisesti. Britannian tilintarkastusta valvova viranomainen (Financial Reporting Council) on teettänyt erityisen tutkimuksen tästä aiheesta ja perusti lokakuussa 2006 markkinaosapuolia edustavan työryhmän. Otan tässä esiin yhden kiinnostavan johtopäätöksen sen väliraportista huhtikuulta 2007.

”Ryhmä totesi, että tilintarkastuksen keskittymisestä johtuen markkinoiden osapuolet ovat erittäin huolestuneita epävarmuudesta ja kustannuksista, joita saattaisi olla seurauksena siitä, jos yksi tai useampi neljästä suurimmasta tilintarkastusyrityksestä poistuisi markkinoilta. Riskiä voisi pienentää laajentamalla tilintarkastajavalikoimaa. Tämänhetkiset markkinatekijät ja varsinkin monen eri tekijän yhteisvaikutukset vähentävät kuitenkin neljän suurimman muodostaman ryhmän ulkopuolella olevien tilintarkastusyritysten halukkuutta tarjota tilintarkastusta yleisen edun kannalta merkittäville yhteisöille sekä toisaalta näiden tahojen halukkuutta valita tilintarkastajikseen muita kuin neljän suurimman ryhmään kuuluvia tilintarkastusfirmoja.”

Monet tutkimukset ovat tulleet samaan johtopäätökseen. Keskittyminen on erityisen suurta pörssiyhtiöiden ja niiden tytäryhtiöiden muodostamilla markkinoilla, mutta näin ei ole markkinoiden muilla osa-alueilla. Tämä oli komission kilpailuosaston johtopäätös. Tilintarkastusalaa pidetään markkinahenkisenä ja markkinatalouden toiminnan kannalta välttämättömänä alana.

Parissakin komission vastikään julkistamassa asiakirjassa puututaan tilintarkastusmarkkinoiden keskittyneisyyteen, etenkin yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen kohdalla. Niissä ehdotetaan ratkaisuja, joilla pienemmät toimistot saisivat helpommin pörssiyhtiöitä asiakkaikseen. Samalla raportit eivät kuitenkaan nimeä tätä tilannetta ongelmaksi. Tämä pätee London Economicsin syyskuussa 2006 ja Oxeran 2007 tekemään tutkimukseen.

Haluaisin lopuksi mainita varsin tuoreen, tammikuussa 2008 tehdyn tutkimuksen, jonka on tehnyt Yhdysvaltain Government Accountability Office GAO.

GAO laati raporttinsa osana jatkuvaa hankettaan, jonka tarkoituksena on auttaa Yhdysvaltojen kongressia seuraamaan pörssiyhtiöiden tilintarkastusmarkkinoiden keskittymistä. Raportissa todetaan, että ”pienten pörssiyhtiöiden tilintarkastusmarkkinat ovat vähemmän keskittyneet, mutta sen sijaan neljä suurinta tilintarkastusyhtiötä tarkastavat yhä lähes kaikki suuret pörssiyhtiöt.”

GAO ei näe tätä suurena ongelmana. Se jatkaa, että nykytasoinen keskittyminen ei näytä aiheuttavan mitään merkittäviä haittavaikutuksia. GAO kuitenkin toteaa, että samalla tavoin kuin Britanniassa ”vielä yhdenkin suuren toimiston poistuminen markkinoilta vähentäisi edelleen suuryhtiöiden tilintarkastajavaihtoehtoja ja vaikuttaisi tilintarkastuspalkkioista käytävään kilpailuun.”

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että monet säätelyviranomaiset ja tutkimukset ovat yhtä mieltä siitä, että tilintarkastusmarkkinoiden valinnanvara on kysymys, joka ansaitsee tulla huomatuksi, muttei ole vielä kuitenkaan mikään ongelma, ellei jokin isoista tilintarkastusyhteisöistä poistu pörssiyhtiöiden muodostamilta markkinoilta.

Tästä pääsemmekin toiseen kysymykseen: voimmeko odottaa tai vaatia säätelyviranomaisten toimia tilintarkastusta koskevan valinnanvaran lisäämiseksi?

Kun katsotaan markkinatilannetta koskevia arvioita, ei ole yllättävää, että Yhdysvaltain GAO ei pidä toimenpiteitä tarpeellisina. Seuraavassa on ote heidän raportistaan.

”Tutkijat ja yritysryhmät ovat tehneet ehdotuksia, joiden tarkoituksena on vähentää tilintarkastusmarkkinoiden keskittymistä ja ottaa kantaa pienempien tilintarkastusyhtiöiden edessä oleviin haasteisiin, joita on mm. tilintarkastajien vastuun rajaaminen ja teknisen osaamisen jakamiseen keskittyneen viraston perustaminen. Markkinoiden osapuolet ovat nostaneet esiin kysymyksiä, jotka koskevat näiden ehdotusten yleistä tehokkuutta, käyttökelpoisuutta ja hyödyllisyyttä, eikä mikään niistä saavuttanut laajaa tukea. Koska nyky-ympäristössä keskittyneisyydestä ei aiheudu mitään merkittävää haittaa ja kun mitään selvää yhteisymmärrystä ei ole siitä, miten keskittyneisyyttä tulisi vähentää, mihinkään välittömiin toimenpiteisiin ei näytä olevan pakottavaa tarvetta.”

Euroopassa sen sijaan komissaari McGreevy näkee etuja vastuun rajaamisessa. Tämä vähentäisi riskiä siitä, että joku suurista yrityksistä kaatuu – sillä edellytyksellä, että vahingon syynä ei olisi rikollinen toiminta.

Vastuuta koskevan suosituksen lisäksi voimme tuskin odottaa mitään säätelytoimia lähitulevaisuudessa. Keskustelu omistuksesta ei tässä vaiheessa etene avointa keskustelua pidemmälle. Oxeran raportti ei todellakaan osoittanut, että se millään tavoin merkittävästi lisäisi valinnanvaraa tilintarkastusmarkkinoilla. Loppujen lopuksihan mikään ei ole muuttunut tilintarkastusdirektiivin hyväksymisen jälkeen.

Ranskalaisena en voi olla mainitsematta erästä teknistä ratkaisua, joka suuresti auttaisi pienempien tilintarkastusfirmojen muodostamia verkostoja aktivoitumaan pörssiyhtiömarkkinoilla. Tarkoitan tässä yhteistilintarkastuksia (joint audits). FEE:n tilintarkastuskonferenssissa marraskuussa 2007 AMF:n ja IOSCO:n teknisten komiteoiden puheenjohtaja Michel Prada totesi, että ”jotkut näkevät tämän paitsi keinona avata markkinoita ja tuoda suurimmat globaalit tilintarkastukset yhä useampien tilintarkastusyritysten ulottuville, myös – ja mikä tärkeintä – tapana edistää tilintarkastusten laatua.”

Kaiken kaikkiaan on niin, että jos emme voi odottaa liikoja lainsäätäjiltä, voimme itse viestiä kantavamme huolta tilintarkastusalan pitkän aikavälin kestävästä kehityksestä, joka riippuu vähintään kolmen tavoitteen saavuttamisesta.

- Ratkaisun löytäminen vastuukysymykseen, joka koskee vakavasti sekä pieniä että myös isompia tilintarkastusyrityksiä.
- Markkinalähtöinen ja ammatillisten järjestöjen taholta tuleva rohkaisu verkostoitumiseen kansallisella, eurooppalaisella ja maailmanlaajuisella tasolla.
- Ammattialan houkuttelevuuden lisääminen.

Viimeiseen tavoitteeseen on paneuduttava vakavasti. Leena Aejmelaeus mainitsi tästä pyytäessään minua pitämään tämän esityksen, ja hän on oikeassa. Meidän on kuitenkin oltava tietoisia siitä, että vastuu on sekä valvovilla viranomaisilla että ammattikunnalla.

Odotamme lainsäätäjiltä seuraavaa:

- Sekä yrityksiin että tilintarkastajiin kohdistuvan ylisäätelyn välttäminen, koska tästä muodostuu nuorten mielessä väärä kuva. Taloudellinen raportointi on yrityksille tärkeää. Tilintarkastajat tarjoavat hyödyllisiä palveluita, eikä heitä pidä syyttää hallinnon raskaudesta.
- Oikeudenmukaisten ja tasapuolisten pelisääntöjen takaaminen kaikille tilintarkastajille. Laadunvarmistustestit läpäisseille tilintarkastusyhteisöille ei voi asettaa lainsäädännöllisesti erottavia tekijöitä. Valvovat viranomaiset eivät voi ottaa vastuulleen yritysten maineeseen liittyviä lisäkeskittymistä lisääviä esteitä.

Voimme odottaa valvovilta viranomaisilta myös sitä, etteivät ne tarkoituksellisesti supista tilintarkastusmarkkinoita rajaamalla mikroyritykset tai pienyrityksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tilintarkastus on hyvin kehitetty tuote. Meidän tulee olla hyvin varovaisia ennen kuin korvaamme sen keveämmällä ja oletusten mukaan halvemmalla varmennustoimeksiannolla  - katsausvarmennuksella, kuten esim. Britanniassa tai Yhdysvalloissa tällä hetkellä ollaan kokeilemassa.

Ammattikunnan näkökulmasta meillä on myös vastuu siitä, että viestimme nuoremmille ikäpolville alan houkuttelevuutta.

Meidän ammattimme on poikkeuksellisen hyödyllinen ja arvostettu. Talouselämä tarvitsee meidän palvelujamme. Meidän on kuitenkin osoitettava, että pystymme

- pitämään osaamisemme korkeatasoisena
- toimimaan eettisesti kaikissa olosuhteissa
- tuottamaan asiakkaillemme laadukkaita monipuolisia palveluita
- sopeutumaan uudistuvaan maailmaan ja kehittämään palveluita, joita asiakkaamme todella tarvitsevat ja odottavat nykyaikaiselta dynaamiselta ammattikunnalta.

Tähän onkin hyvä lopettaa. Tilintarkastusalalla on oma yhteiskuntavastuunsa. Meidän on ensin osoitettava, että me olemme uskottavia ja luotettavia asiakkaittemme tarvitsemien palvelujen tuottamisessa. Tämä on kaikkien alalla olevien toimijoiden yhteinen, koko ammatillisen uramme läpi kestävä vastuu. Se on myös paras vastaus moniin säätelyhaasteisiin.

Kiitän mielenkiinnostanne ja vastaan mielelläni kysymyksiinne tai kommentteihinne.